Welsh part bred tamma Pin Rock’s Quickstep aka Mini. Rakkaalla lapsella monta nimeä ja siksi tällä vain yksi. Ei no :D.
Syntynyt 5/2012, kasvattaja Ira ja Tiina Ristimäki.
Emä Alhon Anna isä Hunsingo’s Twister.
Toistaiseksi ei jälkeläisiä, asutetaan 2019 keväällä.
Säkä 136-138cm.
Väri ruunikko, ampumamerkki otsassa ja sukat oikean puoleisissa jaloissa.
Oma 28.1.2017 alkaen.
Sovin Ministä kaupat pelkän videon perusteella ja sen piti myynti-ilmoituksen mukaan olla hieman isompi. Paikanpäälle kun päästiin mietin että katkeaakohan siltä jalat alta jos joskus kyytiin könyän mutta hyvin se on tähän asti näyttänyt pötkivän. Lähtötilanteessa se ei osannut mitään muuta kun kulkea talutuksessa olettaen että sait ensin riimun päähän. Koskemaan sitä pystyi karsinassa vain etuosaan, kylkiä ja takaosaa se pelkäsi niin paljon että laukkasi 3x3 karsinassa ympyrää. Ensimmäiset 4kk totuteltiin ihan vaan siihen että tarhasta voi antaa kiinni, loimet ei tapa ja ihmisten kosketus ei syövytä ihoa irti. Samalla myös hoidettiin vuolu, rokotus ja raspaus jossa selvisi ettei sitä oltu koskaan raspattu ja sillä oli mm pahasti lohjennut hammas sekä niin paljon hammaspiikkejä että koko suu oli yhtä arpea. Sisäänratsastuksen aloitin keväällä kuolaimetta, osittain siksi etten tiennyt kestääkö suu kuolaimia ja osittain siksi että se on ollut alusta asti hirveän kova keulimaan aina ja kaikkialla. En ole ikinä tavannut ponia kenen mielestä keuliminen on yhtä viihdyttävä harrastus. Anyway halusin opettaa sille alun ilman että vahingossakaan nyppäisin sitä suusta ja sen sisäänratsastus sujuikin ilman mitään ihmeempää. Kuolaimiin kun siirryttiin niin kesti vuosi että löydettiin ponia jotenkuten miellyttävä ratkaisu mutta sitä täydellistä ei edelleenkään ole osunut kohdalle. Pikkuhiljaa rutiinin myötä ponin stressitason on hieman laskenut mutta kyllä se edelleen on tosi arka ja herkkä eikä juurikaan kestä painetta. Sen lisäksi se on aika kuuma eli vaatii ratsastajalta tosi tasaisen istunnan ja kevyet avut. Pikkuprinsessan treeni on kuitenkin ollut valitettavan katkonaista sen saikkuillessa milloin mistäkin herneestä patjan alla joten tasoltaan se on jotain 3-4 vuotiasta vastaava. Keväästä 2018 se on epämääräisesti oireillut oikeaa takasta (todennäköisesti kesällä 2017 sattuneen potkuvamman takia muodostunutta arpikudosta) ja syksyllä 2018 se loukkasi karsinassa silmänsä niin pahasti ettei sitä saatu yrityksestä huolimatta pelastettua vaan jouduttiin poistamaan. Tulevaisuudensuunnitelmat tän ponin kanssa on vielä aika auki ja päivä kerrallaan katsellaan mihin muailma meidät vie. Suoraan sanottuna en oikein koe että mulla pelaa kemiat tän kanssa kovinkaan hyvin yhteen mutta nyt kun olen sitä välillä muiden kanssa nähnyt niin joutuneen todeta että yhtä hankalaa toi sen eläminen tuntuu muittenkin kanssa olevan. En tiedä lohduttakoo se vai lisääkö epätoivoa XD.
Oma 28.1.2017 alkaen.
Sovin Ministä kaupat pelkän videon perusteella ja sen piti myynti-ilmoituksen mukaan olla hieman isompi. Paikanpäälle kun päästiin mietin että katkeaakohan siltä jalat alta jos joskus kyytiin könyän mutta hyvin se on tähän asti näyttänyt pötkivän. Lähtötilanteessa se ei osannut mitään muuta kun kulkea talutuksessa olettaen että sait ensin riimun päähän. Koskemaan sitä pystyi karsinassa vain etuosaan, kylkiä ja takaosaa se pelkäsi niin paljon että laukkasi 3x3 karsinassa ympyrää. Ensimmäiset 4kk totuteltiin ihan vaan siihen että tarhasta voi antaa kiinni, loimet ei tapa ja ihmisten kosketus ei syövytä ihoa irti. Samalla myös hoidettiin vuolu, rokotus ja raspaus jossa selvisi ettei sitä oltu koskaan raspattu ja sillä oli mm pahasti lohjennut hammas sekä niin paljon hammaspiikkejä että koko suu oli yhtä arpea. Sisäänratsastuksen aloitin keväällä kuolaimetta, osittain siksi etten tiennyt kestääkö suu kuolaimia ja osittain siksi että se on ollut alusta asti hirveän kova keulimaan aina ja kaikkialla. En ole ikinä tavannut ponia kenen mielestä keuliminen on yhtä viihdyttävä harrastus. Anyway halusin opettaa sille alun ilman että vahingossakaan nyppäisin sitä suusta ja sen sisäänratsastus sujuikin ilman mitään ihmeempää. Kuolaimiin kun siirryttiin niin kesti vuosi että löydettiin ponia jotenkuten miellyttävä ratkaisu mutta sitä täydellistä ei edelleenkään ole osunut kohdalle. Pikkuhiljaa rutiinin myötä ponin stressitason on hieman laskenut mutta kyllä se edelleen on tosi arka ja herkkä eikä juurikaan kestä painetta. Sen lisäksi se on aika kuuma eli vaatii ratsastajalta tosi tasaisen istunnan ja kevyet avut. Pikkuprinsessan treeni on kuitenkin ollut valitettavan katkonaista sen saikkuillessa milloin mistäkin herneestä patjan alla joten tasoltaan se on jotain 3-4 vuotiasta vastaava. Keväästä 2018 se on epämääräisesti oireillut oikeaa takasta (todennäköisesti kesällä 2017 sattuneen potkuvamman takia muodostunutta arpikudosta) ja syksyllä 2018 se loukkasi karsinassa silmänsä niin pahasti ettei sitä saatu yrityksestä huolimatta pelastettua vaan jouduttiin poistamaan. Tulevaisuudensuunnitelmat tän ponin kanssa on vielä aika auki ja päivä kerrallaan katsellaan mihin muailma meidät vie. Suoraan sanottuna en oikein koe että mulla pelaa kemiat tän kanssa kovinkaan hyvin yhteen mutta nyt kun olen sitä välillä muiden kanssa nähnyt niin joutuneen todeta että yhtä hankalaa toi sen eläminen tuntuu muittenkin kanssa olevan. En tiedä lohduttakoo se vai lisääkö epätoivoa XD.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti