16. maaliskuuta 2018

Their Voice Portugal


Olin 7.-27.2 vapaaehtoisena työntekijänä Portugalin Bejassa sijaitsevalla hevosrescue Their Voice Portugalilla. Paikka oli ihana ja jos vaan mahdollisuus tulee niin ehdottomasti lähden uudestaankin. Kelit suosivat koko reissun eikä kertaakaan tullut vettä taivaalta (mun lähdöstä asti sitä onkin sitten tullut tauotta :D). Lämpötila huiteli aamulla nollan ja viiden asteen välillä mutta nousi päivisin useimmiten lähemmäs +20 astetta joten lämpötilan vaihtelu oli aika suurta ja useamman kerran päivässä sai vaatetusta olla fiksaamassa. Päivät eivät olleet liian rankkoja ja vapaa-aikaa jäi reilusti ellei jotain odottamatonta tapahtunut. Pisin päivä taisi olla sellainen kun yhdelle hevoselle tuli tukos eikä sen henki kulkenut kunnolla. Eläinlääkärillä meni hyvä tovi tukosta availlessa mutta hevonen onneksi parani parissa päivässä.


Eläimiä tilalla oli paljon ja kaikenkarvaista :). Hevosia n. 80, muutama muuli, aasi, koiria 7, kissoja jotain päälle 5, pari vuohta, lammas ja kanoja. Hevosista tallissa aikaansa vietti n. 15 joten esim. karsinoita ei kovin montaa tarvinnut siivota koska tehtiin ne toisen vapaaehtoisen kanssa puokkiin. Valtaosa hevosista oli pelloilla isoissa laumoissa vapaalla heinällä mutta sisällä ja pihapiirissä olevilla hevosilla ei ollut vapata heinää joten eniten aikaa kului niitten ruokintaan ja juottamiseen. Väkirehut jaettiin kaikille 80 aamuin illoin, laihimmille tai muutoin huonokuntoisimmille kolmesti. Yleensä kauimmaiset laitumet hoisi tilan omistaja tai työntekijä mutta ne muutamat kerrat kun hoidettiin se toisen vapaaehtoisen kanssa puokkiin sujuivat sukkelaan kiitos mönkkärin ja peräkärryn. Väkkäreitten jako tapahtui niin että aloitettiin pitkän sivun päästä ja kaadettiin aina parin metrin välein satsi maahan jolloin hevoset asettuivat syömään arvojärjestyksen mukaiseen riviin johtaja tottakai ensimmäisenä. Yhtään välienselvittelyä ei tapahtunut, jokainen tasan tarkkaan tiesi paikkansa. Väkirehut sisälsivät hevosesta riippuen norm. mysliä, varsoille tarkoitettua mysliä, heinäpellettejä ja/tai vitamiineja.


Tallissa sisällä asuvat hevoset olivat pääosin eri ikäisiä oreja, tammoja oli vain kolme joista yksi oli emä+varsa pari ja yksi oli ähkyleikkauksesta(?) toipuva. Vaikka jokainen hevosista osasi käyttäytyä fiksusti ja oli helposti hallittavissa niin kovin nopeasti se fiksu käytös varsinkin pullistelevilta orivarsoilta unohtuu jos narun päässä on vähääkään epäröivä tyyppi. Tästä syystä en välttämättä suosittelisi paikkaa sellaiselle kellä ei ole kokemusta varsoista (oma taiteenlajinsa opettaa esim. narussa kävelemisen salat) ja mieluiten myös oreista (koska osa kulkureiteistä saattaa mennä ihan tammojen vierestä ja varsinkin keväällä saattaa osalla testot jyllätä aika voimakkaasti).


Normaalisti aamutalli alkoi siinä 8:30 kieppeillä ja tätä ennen porukka yleensä kahvitteli ja söi aamupalaa yhdessä. Aamupala oli omavalintainen, kaapeista löytyi mm. erilaisia muroja, mysliä, hedelmiä ja leipää. Aamutalli sisälsi hevosten tarhausta, heinien jakoa, vesien tsekkausta ja väkkäreitten jakoa. Sen jälkeen siivottiin ulos menneitten karsinat ja jos kaikki sujui normaalisti niin vapaa-aikaa jäi yleensä pari tuntia ennen päivätallia. Vapaa-ajan sai oman valinnan mukaan huilia tai viettää vaikkapa hevosia harjaten. Alla olevassa kuvassa oleva Cookie oli tilan uusin rescue ja heikon vointinsa takia se nukkui joka yö makuultaa joten puhtaana pitäminen oli aikalailla ikuisuusprojekti :D. Heikon vointinsa takia se ei aamuisin yleensä päässyt omin avuin ylös joten sitä avustettiin traktorilla joka nosti sen liinoilla pystyyn. Jaloilleen päästyään se oli aina ihan virkku ja jaksoi hyvin höhötellä tytöille koko päivän ennenkun pääsi yöksi sisään huilimaan. Cookielle on muuten koti odottamassa Suomessa <3 toivottavasti pääsen joskus omin silmin näkemään miten hieno siitä tuleekaan!


Päiväheinien ja tarhavuorolaisten vaihto alkoi siinä 13 maissa ja siinä meni yleensä max. 2h. Päivä sisälsi taas perus heinien ja vesien tsekkauksen ja ulos menneiden karsinoiden siivouksen. Vesien ulos jakaminen sujui nopeasti vesiletkulla mutta sisällä olevilla vesi kannettiin aina ämpäreillä ja vaikkei se nyt mikään vuoden urheilusuoritus olekkaan niin ei hyvästä peruskunnosta ainakaan haittaa ole ;). Yksi hevonen kun kuitenkin juo koosta riippuen sen 20-40l ja kesällä jopa tuplat.


Päivätallin jälkeen jäi taas 3-4h "vapaata" jolloin aika usein pestiin laitumien vesiastioita, tyhjennettiin tyhjiä karsinoita tai tehtiin muuta sellaista joka ei ollut niin aikatauluun sidottua. Mun kanssa ekat 2 viikkoa oli saksalainen Janine joka oli ollut tilalla moneen otteeseen ja opetti tosi hyvin talon tavoille. Hän käsittääkseni päivittää tai ainakin toimii valokuvaajana yhdistyksen saksan kielisille facebook sivuille joten useampana päivänä käytiin räpsimässä heppasista kuvia. Yllä olevassa kuvassa esiintyy n. 13-14v ruuna Sintra jolle ei jostain syystä ollut kotiehdokkaita ilmaantunut. Sintra on ihan super rauhallinen ja selväpäinen kaveri ja Janine sai siitä paljon materiaalia kun mä siedättelin sitä pressuihin sun muihin.


Iltatalli alkoi klo 17-17:30 jotta kaikki tarhavuorolaiset ehdittiin hakea sisään ennen pimeää. Sen jälkeen oli päivällinen ja ai että mä ikävöin niitä ruokia! Ihan järkyttävän hyviä. Osatappa itse kokata vastaavaa... Useina päivinä meillä itseasiassa oli myös lounas päivätallin jälkeen ja näitten lisäksi sai jokainen tottakai hakea välipalaa jos siltä tuntui. Vaikkei homma ollutkaan fyysisesti erityisen rankkaa niin kaikkien uusien tapojen verotti sen verran energiaa että söin kun norsu :D. Myöskin yöunet olivat kaikilla yleensä 9h luokkaa joten harvemmin oli kukaa enää kymmeneltä hereillä.



Jos joku jäi askarruttamaan tai haluatte nähdä lisää kuvia TvP:ltä niin pistäkää kommenttia :). Mun viimeisimmän tiedon mukaan ainakin huhtikuulle olis vapaaehtoisen paikka vapaana. Useimmat vapaaehtoiset tulevat Saksasta mutta kaikki puhuvat englantia joten kommunikointi on helppoa.

4 kommenttia:

  1. Pääsitkö käymään tilan ulkopuollella esim kaupunkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin kaupungissa kahdesti syömässä, kerran lekurissa ja kerran kaupassa. Sen lisäksi multa kysyttiin useampaan otteeseen tahdonko kaupasta jtn tuliaisia :). Ilman kyytiä ei ihmisten ilmoille kuitenkaan pääse, sen verran syrjässä toi paikka on.

      Poista
  2. Mielellään kuulisi ja näkisi kuvia lisää! Ehdottomasti kiinnostaisi kokonaisuudessan prosessi. Miten päädyit menemään juuri tuonne? Kuuluiko vapaaehtoistyöhön majoitus ja ruuat? Lennot ei varmaan? Oliko kyseessä vain tallitöiden ja heppojen harjailu vai pääsikö joku jopa ratsatamaan? Mitä kautta hevosia saapuu tuonne ja millainen näiden "adoptointiprosessi" on?

    VastaaPoista
  3. Hei. Kuinka paljon englannin kielen taitoa tarvitsee. Riittääkö perus lukion suorittaneen englanti, vaikka hyvin vähän kokemusta puhumisesta englannista. Enkä itse oikein uskalla puhua kun koen etten osaa mutta kaikki sanovat että pitäisi vain uskaltaa tarttua haasteisiin että siinä sitä kieltä oppii.

    VastaaPoista