19. maaliskuuta 2018

Ravurista ratsuksi


Tallin vaihdoksen myötä sain pari projektia työn alle. Ensimmäinen on tallin omistajien oma hevonen joka tuli heille puolvahingossa vähän aikaa sitten. Se on aiemmin pelkästään ravihommia tehnyt 4 vuotias lämminverinen. Oikein kivan ja leppoisan oloinen tapaus joka tykkää ja haluaa juosta :). Pariin otteeseen oon sitä nyt liinassa pyöritellyt ja vikalla kerralla laitoin ekaa kertaa apuohjat, tosi löysälle tottakai mutta kuitenkin. Musta on hyvä jos se oppii uuden tavan liikkua ennenkun varsinainen ratsastus alkaa, muuten se juoksee lopun ikäänsä nurinniskoin. Mitään ihmeitä ei tälle tapaukselle ei kuulemma tartte opettaa, riittää että se kantaa kuskia turvallisesti eri askellajeissa. Mä kuitenkin oon ikuinen vastarannan kiiski ja aattelen että kun kerran tehdään niin tehdään sit kunnolla  >:). Sen takia sitä nyt pyöritellään niitten apuohjien kera alkuun jotta saadaan oikeat lihakset töihin. Selässä kävin eilen ekaa kertaa ja se oli tosi fiksusti enkä oikeestaan keksi mitään moitetta. Mun kokemuksen mukaan ajetut hevoset on muutenkin aina ollut helpoimpia ratsuttaa kun ovat jo tottuneet töihin. Alla kuvia siitä kun neiti sai elämänsä ensimmäistä kertaa kuskin kyytiinsä. Satula oli jo aiemmalla kerralla tullut tutuksi, se ei hirveämmin reaktioita aiheuttanut kun tamma on kuitenkin valjaisiin tottunut.


Ensin roikuttiin mahallaan taputellen hevosen molemmat kyljet, pylly ja kaula läpi. Tämä siksi jotta se tuntee mut molemmilla puolilla samaan aikaan eikä säikähdä jos mun jalka osuu pyllylle selkäännousussa.


Sitten mut puntattiin kyytiin. Pysyn aina ensin hetken aika matalana ja taputtelen taas hevosen läpi joka puolelta. Koitan myös puhua mahd tauotta koska jotkut hevoset vierastavat ylhäältä tulevaa ääntä. Tää tamma ei turhia ressannut tästäkään vaiheesta, kuunteli vaan tarkkaavaisesti että mitä se akka horisee.


Seuraavaksi yleensä tykkään syöttää parit namit niin että hevonen näkee mut molemmilta puolilta kun kääntyy ottamaan herkkuja. Tää tamma oli kuitenkin vähän malttamaton seisomaan joten lähdettiin samantien kävelemään pientä ympyrää molempiin suuntiin. Pienellä ympyrällä hevonen näkee mut sivusilmällä ja taluttajalla on parempi kontrolli kun hevonen ei pääse niin kovaan vauhtiin jos tulee joku tilanne. Liikkuminen jostain syystä pitää hevoset rennompina, luulen että se liittyy siihen ettei ne koe olevansa niin "kahlittuja" uudessa tilanteessa.


Ja loppuun vielä rapsuttelut ja kuskin kengän maistelut :D. Se mikä jäi ihan alusta sanomatta oli että testaan aina ennen kyytiin menemistä mitä hevonen sanoo jos sen vieressä hyppii. Yllättävän monelle se on tosi jännä paikka ja jokainen voi vaan arvata mitä niiden kanssa käy kun hyppäät alas selästä :P. Tää tammuli ei moisista ollut millänsäkkään ja pelitti kaikessa erinomaisesti. Fiksu lapsi.

5 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla seuraan tätä projektia! Ja toki myös muita poneja. :) Oon seuraillut sun blogia siitä asti kun sulla oli vielä Weeny, ja Dilys, se musta iso tamma, ja Bella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua miten joku voi ees muistaa :D tosi monta vuotta osasta... Nythän mun ponit asuu samalla tallilla Bellan varsan Bambin kanssa joka varsoo parin kk päästä. Iso musta tamma oli Rosa Fiona eli Fifi varmaankin :). Dilys kuoli ähkyyn ja Weeny asuu tossa kilometrin päässä meiltä ja on edelleen terve ja täysin käyttökuntoinen setäponiini <3.

      Poista
    2. Oi ihana! Joo Dilyksen tarina oli surullinen ja Fifihän se tosiaan oli. Kiva kuulla että Weeny voi hyvin ja pääset sitä moikkailemaan! Sulla on tosi mielenkiintoisia projekteja ja kiva tyyli heppojen kanssa, niin kiva ollut sivusta seurata :)

      Poista
  2. Minkä takia vaihdat tallia niin usein? Oma puokkini on Pornaisissa yhdellä tallilla, olit vissiin itse jossain lähitallilla ja kuulin että olet hankala ihminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltiin samalla tallilla useampi vuosi mutta elämäntilanne muuttui. Lehmän kaltaiselle ponille on aika hankala löytää sellaista tallipaikkaa joka sen sielunelämälle sopii :P. Esim Pornaisissa siitä taantui arvaamattoman aggre ja mä en nähnyt järkeä odottaa koska jollekkin käy oikeasti pahasti. Ollaan Lehmän kanssa varmaan molemmat aika hankalia persoonia mutta ikävä kuulla että tallilla juorutaan tohon sävyyn entisistä asiakkaista.

      Poista