27. maaliskuuta 2018

Keltuainen


Kuvassa esiintyvä n. 125cm Karkki on toinen mun tän hetken ratsutettavista. Se on saanut elää nää elämänsä ekat 3 vuotta vaan pihaa koristaen joten päästiin aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä mikä on aina kiva homma. Ekalla kerralla sovittelin sille varusteita, tokalla kerralla pyöräytin kamat päällä liinassa ja kolmannella kerralla aikalailla sama plus hypin ja pompin sen ympärillä koska se säpsyi äkkinäisiä liikkeitä. Äänistä se ei missään kohtaa ole ollut millänsäkkään koska on maatilalla tottunut jos jonkinmoiseen kolinaan ja ryminään. Syy miksi aloitan aina maastakäsin on että tahdon vähän nähdä millainen persoona mikäkin hevonen on. Tän kanssa toki täytyi juoksutuksen alkeetkin opetella mutta ihan samanlailla mä tahdon niitä konkareitakin pyöritellä jokusen kerran ennenkun edes harkitsen selkään nousemista.


En ole käyttänyt ponilla vielä kuolaimia koska sillä on raspaus vasta 10.4 enkä tahdo että se oppii mupeltamaan tai vastustelemaan ohjaa jos sillä sattuu olemaan suussa jotain rempattavaa tai hampaitten vaihto pahasti kesken. Kapson on toiminut erinomaisesti, siihen saa sekä liinan että ohjat molemmin puolin. Turvan päällä on jonkin verran rautaa joten se on tavis riimua vahvempi ja kontrolli säilyy hyvin vaikka poni olisikin vähän villimpi joku kerta. Neljännellä kerralla poni jo höhötteli mut nähdessään joten ihan kamalan kauheita nää eskari jutut ei sen mielestä oo selvästi ollut kun se noin innolla odottaa töihin pääsyä. Koska mulla oli avustaja mukana niin pyöräytettyäni siltä isoimpia virtoja pois pyysin Danielin punttaamaan mut roikkumaan ensin mahalleen kummaltakin puolelta ponia ja se ei saanut ponissa mitään reaktioita aikaiseksi. Myöskin vieressä hyppiminen ja joka puolelta taputtelut olivat sille jo ihan tuttua kauraa joten punttaamalla kyytiin ja paljon porkkanaa turpaan.




Poni oli edelleen rennon vaikkakin tottakai tosi tarkkaavaisen oloinen joten käveltiin talutettuna ehkä viitisen minuuttia mukaanlukien ne hetket kun seistiin ja syötiin lisää namia. Mä ylipäätään tykkään lahjoa mun elukoita aika paljon koska tunnetusti tie ponin sydämeen käy vatsan kautta :D ainakin osittain. Satulaa ei puettu syystä että se ei ihan täysin istu. Täytyy vähän pohtia saadaanko sitä fiksattua sopivammaksi vai täytyykö sovitella muita vaihtoehtoja. Ratsastusvyö mitä käytin on kahvallinen ja mä suoraan sanoen luotan tasapainooni aika paljon joten ei tuntunut yhtään huonolta idealta tehdä näitä ekoja kertoja satulatta.


Viides kerta oli eilen ja taas poni jo höristen odotti mua tarhan portilla vastassa. Tällä kertaa en pyörittänyt sitä liinassa kuin muutaman kierroksen ennenkun tehtiin samat mahallaan roikkumiset ja kiivettiin kyytiin. Muutama kierros kuljettiin talutettuna opetellen pohjeapujen alkeita minkä jälkeen jäätiin liinan päässä ympyrälle. Kahdesti tarttettiin keskeltä vähän lisäapua vauhdin lisäämisen suhteen mutta muutoin pärjättiin ihan kaksin ponin kanssa. Ei montaa toistoa mennyt kun se osasi yhdistää pohkeet eteenpäin menemiseen ja kun kokeilin ravia niin kaikki siirtymät onnistuivat pelkällä jalalla ilman että tartti enää äänellä avustaa. Ravissa ponin ilme oli alkuun vähän huolestunut mutta se ei selkään tuntunut jännittyneeltä joten pysyttiin kuitenkin mukavuusalueen sisäpuolella. Hirveen fiksun oloinen tapaus kyllä kaikinpuolin ja tulee varmasti rutiinin kautta kiva lastenponi koska on niin kärsivällinen ja rauhallinen perusluonteeltaan. Tottakai se osaa myös ilotella mutta huolestuttavaa olisi jos 3v ei ikinä pomppisi tai loikkisi ;). Niin kauan kun sitä ei ratsastaessa tapahdu niin en näe asiassa mitään ongelmaa, päinvastoin hyvä vaan että tyyppi nauttii liikkumisesta <3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti